Avioehtosopimus - tehdäkö vai ei?

Jos pitäisi nimetä yksi niistä kysymyksistä, joita perhe- ja perintöoikeuden asiantuntijalta usein kysytään, se kuuluisi juuri tämän julkaisun otsikon mukaisesti: ”Kannattaako tehdä avioehto?” Jotta edellä mainittuun kysymykseen on mahdollista vastata, on ensin saatava hyvä käsitys kysyjän perhe- ja varallisuustilanteesta sekä lisäksi siitä, mitä toiveita ja ajatuksia kysyjällä itsellään on oman omaisuutensa osalta erilaisten elämäntilanteiden, kuten avioeron tai kuoleman varalta.

Tässä julkaisussa tuon esille avioehtoon liittyviä lainsäädännöllisiä reunaehtoja sekä muutamia näkökulmia avioehdon tarpeellisuuden osalta. Mikäli haluat keskustella juuri sinun tilanteestasi avioehdon tarpeellisuuden tai sisällön osalta, varaa s-postitse (niina@lakitoimistokunnes.com) tai nettisivujeni (www.lakitoimistokunnes.com) ilmainen alkukeskustelu (15-30 min), jossa voimme yhdessä keskustellen kartoittaa tilanteesi.

Muutama sana avio-oikeudesta

Avioliittolakiin kuuluu oletuksena puolisoiden avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Se ei tarkoita sitä, että ”mikä on sinun, on myös minun”, vaan kumpikin omistaa avioliiton aikana oman omaisuutensa. Avio-oikeus on niin sanottu odotusoikeus, joka konkretisoituu vasta aviopuolison kuoleman tai avioeron kohdalla.

Yleinen harhaluulo on, että avio-oikeus tarkoittaa edesmenneen puolison omaisuuden osalta sitä, että leski saa vainajan omaisuudesta avio-oikeuden nojalla puolet. Näin asia ei kuitenkaan ole, vaan leskellä on oikeus puoleen puolisoiden yhteisen omaisuuden säästöstä (= varat - velat). Vainajaan nähden vähävaraisempi leski saa kuolinpesästä tasinkoa, jolla tasataan lesken ja kuolleen puolison omaisuuseroja.

Avioeron kohdalla avio-oikeus tarkoittaa sitä, että ilman avioehtosopimusta puolisoiden yhteenlaskettu omaisuus jaetaan puoliksi - ellei omaisuuteen sitten kohdistu jonkun muun asettamia, kuten puolison vanhempien testamentissaan määräämiä rajoituksia perinnöksi saadun omaisuuden osalta.

Avio-oikeus koskee kaikkea omaisuutta riippumatta siitä, milloin ja millä tavalla puolisot ovat omaisuutensa saaneet ennen avioliittoa tai sen solmimisen jälkeen. Näin ollen ainoastaan omaisuus, jonka puoliso on saanut lahjakirjan, testamentin tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksen nojalla ja ehdoin, jonka mukaan saajan tulevalla aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta kyseiseen omaisuuteen (= vapaaomaisuusmääräys), säilyy vihkimisen jälkeen avio-oikeudesta vapaana omaisuutena. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että toisen aviopuolison kuoltua, kuolleen aviopuolison perilliset eivät voi vaatia, että lesken avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen kuuluisi myös se omaisuus, jonka leski on saanut lahjakirjan, testamentin tai henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen nojalla ja johon on kohdistunut edellä mainittu määräys siitä, ettei omaisuus kuulu avio-oikeuden piiriin.

Myöskään avioerotilanteessa toinen puoliso ei voi vaatia jaettavaksi sitä omaisuutta, johon kohdistuu edellä mainittu vapaaomaisuusmääräys.

Avioehtosopimuksesta

Avioehtosopimus on aina avioliittokohtainen. Näin ollen eronneiden puolisoiden on tehtävä uusi avioehtosopimus, jos he solmivat keskenään uuden avioliiton ja jos he tässä uudessakin liitossa haluavat sulkea pois avio-oikeuden toistensa omaisuuteen.

Avioehto on mahdollista tehdä ehdollisena, jolloin avioehtosopimusta sovelletaan vain avioerotilanteessa, kun taas puolison kuoleman kohdalla omaisuus jaetaan lainsäädännön mukaisesti. Avioehtosopimus on mahdollista myös rajata koskemaan vain tiettyä omaisuuserää (esim. sukutila, yritys) tai esimerkiksi perinnöksi saatua omaisuutta.

Avioehto ei rajoita lesken oikeutta käyttää aviopuolisoiden kotia ja asuntoirtaimistoa toisen puolison kuoleman jälkeen. Tätä kutsutaan lesken vähimmäissuojaksi. Leski voi avioehdosta huolimatta olla myös perillisen asemassa, jonka perusteella hänelle muodostuu oikeus kuolleen puolison jäämistöön. Jos nimittäin ensiksi kuolleelta puolisolta ei jää rintaperillisiä, menee jäämistö leskelle riippumatta siitä, onko kyseinen omaisuus avio-oikeuden alaista vai ei.

Avioehtosopimus on tehtävä muotoseikat huomioiden. Tämän lisäksi se on rekisteröitävä Digi- ja väestötietovirastoon - ilman rekisteröintiä avioehtosopimus on pätemätön.

Laatiako vai ei?

Avioehtosopimuksen laatimisen tarve liittyy kysymykseen, halutaanko omaisuus avioliiton päättyessä jakaa tasan. Tasajakoa ei välttämättä nähdä perusteltuna esimerkiksi tilanteessa, jossa toinen puolisoista on ennen avioliittoa kerryttänyt tai perinyt merkittävän omaisuuden, jonka haluaa etenkin avioerotilanteessa säilyttää itsellään.

Aina avioehto ei ole reilu. Mikäli toinen on hoitanut kotia ja lapsia vuosien ajan, voi avioehtosopimus tuntua kohtuuttomalta, mikäli työssä käyvä puoliso on samaan aikaan kerryttänyt omaisuuttaan vain omiin nimiinsä. Tällaisessa tilanteessa voinee väittää, että myös lasten ja kodin hoitaminen on nähtävänä merkittävänä työpanoksena perheen hyväksi.

Avioehto voi johtaa myös verotuksellisesti epätaloudellisiin tilanteisiin. Mikäli nuori pari on vuosikymmeniä sitten päätynyt tekemään avioehtosopimuksen, voi pitkän liiton edetessä olla syytä keskustella ja pohtia, onko kyseiselle asiakirjalle todellisuudessa enää tarvetta. Ilman avioehtosopimusta, puolison kuoltua on leskellä oikeus tasinkoon, joka on aina verovapaata. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vainajaa vähävaraisempi leski voi saada vainajan kuolinpesältä verovapaata tasinkoa - mutta vain, jos heidän välillään ei ole avioehtoa.

Erillisen maininnan arvoinen seikka on se, että testamentti ei kumoa avioehtosopimusta. Ennen kuin testamenttimääräyksiä voidaan panna täytäntöön, on puolisoiden omaisuus jaettava puolisoiden kesken huomioiden mahdollisen avioehtosopimuksen sisältö.

Mikäli avioehtoon liittyvät kysymykset askarruttavat, autan mielelläni! Ota yhteyttä niina@lakitoimistokunnes.com